Tietoja

 


Jukka Salminen on vuonna 1982 syntynyt suomalainen polkupyöräilijä, seikkailija, maailmanmatkaaja ja kirjailija. Hän lähti vuonna 2005 polkemaan läpi Australian, Aasian, Afrikan, Euroopan, Etelä- ja Pohjois-Amerikan. Kaikkiaan kymmeneksi vuodeksi venähtänyt polkupyörämatka tutustutti maailmaan lähietäisyydeltä ja kouli vaatimattomaan elämään tien päällä. Nykyään Jukan voi bongata pyörän selässä kotikaupungissaan Turussa.

Ota yhteyttä:

jukka@jukkasalminen.com

040-5012929

Kuukauden suosituimmat

Kirjeitä Etelä-Amerikasta - kuvitus

Kuva
Kirjeitä-Etelä Amerikasta kirja on taiteellinen kuvaus käsittämättömän kauniista polkupyörämatkasta Andien vuoristossa ja Brasilian hiekkarannoilla.  Matkan ensimmäisen vuoden ajan Jukka Salminen etsi Andien kätkettyjä helmiä polkemalla syrjäisiä reittejä jopa yli 5000 metrin korkeudella. Reissumiehen matka kulki huikeissa maisemissa sitkeiden laamojen ja mantereen alkuperäisasukkaiden, vuoriston intiaanien jylhillä sydänmailla. Amazonin altaan laitamilla Jukka polki halki villin huumeiden viljelysalueen ja sai siellä aavikkojen karuuteen kaivattua vaihtelua trooppisen sademetsän lämmöstä ja ympäristön vihreästä eloisuudesta.  Brutaalien vuoriteiden rasituksilta Jukan pelasti lopulta hänen hyvän ystävänsä Tomin saapuminen matkaseuraksi tien päälle. Siitäpä se veijaritarina vasta syntyikin, kun kaverukset päättivät yhdistää pyörällä kulkemiseen heidän yhteisen harrastuksen, valtameren aalloilla surffaamisen. Ystävykset ostivat Brasiliasta surffilaudat ja rakensivat viemäriputkista niill
Lue lisää

500 kilometrin perhepyörämatkalla Portugalissa

Kuva
Perheen pienimmän kummitädin kutsu, täydellinen ilmasto, lyhyet etäisyydet ja maan monipuoliset maastot rantoineen ja vuoristoineen saivat meidät valitsemaan kesälomakohteeksemme Portugalin. Olimme ensimmäisellä yhteisellä pyörämatkalla tyttöystäväni Helmin ja hänen tyttären Hillan kanssa. Olin valmistellut lyhyttä matkaa pitkään ja hartaasti, jotta me kaikki saattaisimme siitä nauttia. Haastavin seikka ratkaistavaksi oli miten kahdeksanvuotias pikkutyttö kulkisi kanssamme. Ratkaisuksi muodostui sähköistetty lastenpyörä.  Hillan sähköpyörän akku jäi Helsinki-Vantaan lentoasemalle, sillä matkustajalentokoneessa ei saa kuljettaa niin suurta akkua. Sen vuoksi olimme viettäneet jo muutaman päivän Hillan kummitädin Saaran luona lähellä Lissabonia. Onneksi löysin avuliaan sähköpyöräkauppiaan kaupungista ja uusi itse tehdyltä pommilta näyttävä sähkömiehen kasaan panema akku saapui viimein perille. Matkamme alkoi. Kun olimme polkeneet ulos Cascaisin sekavasta turistikaaoksesta ja saapuneet vap
Lue lisää

Malesia ja Thaimaa

Kuva
Hua Hinistä alkaneena pyöräilypäivänä tien vasenta puolta reunustivat majesteettiset kookospalmut ja niiden lomasta pilkistivät autiot hiekkarannat ja horisonttiin asti jatkuva meri. Tien oikealla puolella kookospalmurivin välistä pilkotti riisipellot puhveleineen ja taustalla nousivat vihreät jyrkkäpiirteiset vuoret. Lähes jokainen pikkukylän asukas vilkutti ja tervehti minua. Lapset lopettivat jalkapallon, pingiksen tai muun leikin peluun ja raikuvilla huudoillaan saattoivat minua eteenpäin. Koiratkin heräsivät päiväuniltaan ihmettelemään ohikulkevaa veivaajaa. Moottoriteillä vietettyjen päivien jälkeen pienellä tiellä polkeminen vihreässä kansallispuistossa oli matkani ensimmäinen mieltä kohentava pyöräilykokemus. Täydellisen ajopäivän päätteeksi majapaikan etsintä oli tosin mennä kirjaimellisesti perseelleen. Etsin Pracphua Khriri Khanista yösijaa, kun 20-vuotias mopopoika pysähtyi kysymään mitä etsin. Hän lupasi tarjota majapaikan hänen talostaan, sillä iso talo olisi vapaa vanhem
Lue lisää

Fillareilla Virossa

Kuva
  Kun jalkapohjani olivat tulehtuneet juoksemisesta ja tyttöystäväni Helmi oli lähdössä elämänsä ensimmäiselle pyörämatkalle, en tällä kertaa laisinkaan haaveillut kaukaisista ja korkeimmista vuoristoista, vaan suuntasin huomioni lähelle, jonne olisi edullista ja yksinkertaista matkustaa. Katseeni kiinnittyi kartalla heti Viroon, jossa en ollut koskaan ollut ja jonka pitkä rantaviiva ja sisämaan metsät lupasivat mielenkiintoisia seikkailuja. Reittimme tuli olemaan Tallinna-Haapsalu-Pärnu-Tallinna ja matkaa kertyi 600 kilometriä. Polkaistuamme kohti länttä Tallinnan upeasta vanhasta kaupungista, olemukseni täytti tuntemus tienpäällä olosta, matkamiehen näennäisesti vapaasta elämästä, jossa ei tiedä minkälaisessa keittiön sisustuksessa syö seuraavat eväänsä ja missä painaa yöllä päänsä tyynyyn. Tallinnan laitamat vilkuttivat meille miljoonien eurojen huviloineen. Omat suunnitelmamme olivat yksinkertaisempia; ilman sen suurempaa valmistelua, kulkisimme reiteillä mahdollisimman lähellä ran
Lue lisää

Indonesia - Sumatra

Kuva
Päiväntasaajalla 6000 kilometrin levyiseksi ketjuksi levittäytyvä maailman suurin saaristo Indonesia on kautta vuosisatojen kiehtonut matkaajia. Niin minuakin, muistan kuinka lapsena opettelin karttakirjasta Indonesian saarten nimiä, katselin väentiheyskartalta Jaavan pikimustaa väestökeskittymää ihmetellen miten ihmiset mahtuvat kulkemaan siellä ja kasvillisuuskartan syvä vihreys Borneon saaren kohdalla sai mielikuvitukseni tunkeutumaan viidakon kätköihin. Taluttaessani pyörääni Sumatralle kulkevaan lauttaan, oli tuo viidentoista vuoden takainen päiväuneni vain viiden tunnin merimatkan päässä.  Lauttamatkan aikana tapahtunut muutos infrastruktuurissa oli valtava. Varakkaan Penangin ilmastoidut talot muuttuivat hökkeleiksi, sileä asvaltti kuopiksi ja ostoskeskukset pikkukioskeiksi. Kaaosmaisessa liikenteessä Penangin järjestys oli niin ikään kaukainen muisto, sillä Pohjois-Sumatralla kaksikaistainen tie oli joskus nelikaistainen menosuuntaan ja kaistaton toiseen. Rekat pysähtyivät poik
Lue lisää

Turkki - Itä

Kuva
Miljoonat turkkilaiset, iranilaiset, irakilaiset ja syyrialaiset haluaisivat etten olisi koskaan ylittänyt Iran-Turkki rajaa Seron raja-asemalla. He haluaisivat sen kuuluvan yhtenäiseen Kurdistaniin, kurdien maahan. Kurdit määrittelevät itsensä maailman suurimmaksi kansaksi, jolla ei ole omaa valtiota, saati edes itsehallintoa. Turkin rajan ylitettyäni tummat pilvet verhosivat kolkon valkoisten rakennusten ympäröimän raja-aseman. Puin lisää vaatteita tyhjässä bussien tarkastusasemassa. Kylmä tuuli puhalsi läpi avonaisen betonihallin. Syödessäni leivänkannikkaa hallin korvanipukoita nipistävässä viileydessä, mieleni ei voinut olla palaamatta kahteen aikaisempaan Turkkiin saapumiskertaani, jolloin kuuden asteen lämmön, sateen, vastatuulen ja lumisen vuorinousun sijaan minut vastaanotti välimeren lämpimät aallot. Tulevana 2000 metrissä telttailtuna sateisena yönä, jona joki tulvi makuualustalleni saakka, en haaveillut totutusti, että seuraavana päivänä ohitseni pyöräilevä ihana, suloinen,
Lue lisää

2009?

Kun palasin Suomeen, minulla oli ajatus matkani jatkamisesta keväällä, jos suinkin mahdollista. Nyt on kuitenkin selvää, etten tule jatkamaan matkaani lähitulevaisuudessa. Selkäni on alkanut parantumaan viimeksi kuluneen kuuden viikon aikana ja se ei enää rajoita elämääni neljän seinän sisälle, mutta on yhä sellaisessa jumissa, että raskas tekeminen ei sillä vielä onnistu ja istumaan ja seisomaan olen vasta alkanut opetella uudelleen. Myös univaikeudet ovat vaimentuneet, mutta pitävät minut edelleen vajaavoimaisena verrattuna - en nyt sanoisi normaaliin - mutta siihen tilanteeseen kun joskus nukuin levollisesti. Vuosi 2009 kulunee osaltani hiljaiselossa verrattuna edeltäviin vuosiin joihin voimani kulutin. Aikojen saatossa minulla on jäänyt kesken opiskelut, aktiivinen liikunnan harrastaminen ja maailman ympäri pyöräily. Terveysongelmien vuoksi kaikki ovat osoittautuneet minulle liian vaativiksi harrastuksiksi. En uskalla enkä halua aloittaa tällä hetkellä minkäänlaista uutta projektia
Lue lisää

Kolumbia 4

Kuva
Reitti: Ibague – Desierto de Tatacoa -  Neiva – Ipiales - San Agustin Olin ollut Ibaguessa kuusi päivää, kun kuulin kivien kopinan huoneeni ikkunoissa. Pian kuulin huutoa, nousin ylös ja katsoin alas ikkunasta. Alhaalla oli Javier, jonka asunnossa majoittauduin ja jonka olin vasta samana päivänä oppinut tuntemaan Katherynen entisenä poikaystävänä. Senkin olin aiemmin päivällä oppinut tietämään, että hän oli yhä kiinnostunut Katherynesta. Katheryn oli puolestaan minulle nyt seikka, jonka vuoksi tulisin majailemaan Ibaguessa pidempäänkin. Heitin Javierille avaimet ikkunasta. Pian istuimme kylmästi valaistuun, seiniltään valkoiseen huoneeseen, joka oli sisustettu vain pöydällä, kahdella tuolilla ja jääkaapilla. Oli jo lähes keskiyö ja päivän vilkas liikenne suoraan ikkunan alla olevalla lähiön pääkadulla rauhoittunut niin, että saatoin ensi kertaa asunnossa ollessani kuulla jääkaapin hurinan. Rauhaton, huolittelematon ja surullisen oloinen Javier sytytti tupakan ja avasi viinapullon. ”Jut
Lue lisää

Indonesia - Jaava jaBali

Kuva
Indonesia on maailman suurin saaristo, Kaakkois-Aasian suurin maa, maailman neljänneksi väkirikkain valtio, väkirikkain muslimivaltio ja kilpailee rikkaimman faunan ja floran tittelistä Brasilian kanssa. Indonesia on jakautunut valtio taloudellisesti, väestöllisesti sekä maantieteellisesti. Jaavan saari käsittää vain 6 prosenttia maan pinta-alasta, mutta asuttaa puolta Indonesian väestöstä, eli 120 miljoonaa asukasta alueella, jonka pinta-ala on 40 % Suomen alasta. Sain kokea maailman tiheimmän asutuksen kiroukset matkallani Jakartasta Bogoriin. Kuuden kymmenen kilometrin matka oli ruuhkainen, kokonaan asuttu ja ihmisvilinä niin tiheää ettei moista koe Suomessa kuin joulumyynneissä. Indonesia sijaitsee Intian- ja Euraasian mannerlaatan törmäysvyöhykkeessä ja alue on hyvin tuliperäistä. Yksistään Jaavalla on 120 tulivuorta, joista noin 30 on yhä toimivia. Sateet ovat saarella säännöllisiä ja vulkaaninen maaperä on maailman hedelmällisimpiin kuuluva. Halusin kokea edellä mainittujen teki
Lue lisää

Burundi-Tansania

Kuva
 Jatkan kirjoittamista nyt siitä, mihin viime matkatarinassa jäin, eli Ruanda-Burundi rajalta. Vaistoin välittömästi Burundin olevan köyhempi ja toisella lailla organisoitu maa kuin Ruanda. Kadut olivat roskaiset, lapsilla ei ollut kenkiä, monet ihmiset kulkivat vanhoissa ryysyissä, he kerääntyivät uteliaina ympärilleni, eikä juuri kukaan puhunut englantia. Rehellisiä vuorinousuja ei matkalla Bujumburaan ollut. Mäet nousivat ylös vuorenharjannetta, vain laskeakseen alas toisen harjanteen juurelle. Kun olin päässyt hyvään nousurytmiin, jäähtyivät jalkani pian alamäen helppouteen. Miehet kaivoivat maata tiiliskivien muottiin, jotka sitten ladottiin samanlaisista tiilistä rakennettuun uunin poltettavaksi. Lapset kantoivat tiilet päänpäällä tienvarrelle, johon he kasasivat ne kauniiksi pinoiksi, joista naiset myivät ne lopulta talonrakentajille. Pelloilla ei ollut työkausi, joten ihmisillä oli aikaa istua toimettomana tienvarrella ja tervehtiä minua. Melko monet olisivat halunneet minun py
Lue lisää