Uusi matka alkamassa
Jokaisen unelman ja pienimmänkin suunnitelman häiveen tuli vaipua täydelliseen unohdukseen, jotta uudelle matkalle jäi tilaa kypsyä ja kasvaa. Lopetin vuosikausien mittaisen maailman ympäri matkan vuonna 2011. Matkan jälkeisinä kuukausina mieleni tahtoi yhä kulkea ja se suunniteli uusia matkoja. Annoin ajatusten olla ja unohdin kulkemisen. Muutaman viime viikon aikana tuohon unohduksen puhtauteen on alkanut piirtyä ääriviivoja kohtalostani, joka kuljettaisi minua edelleen polkupyörällä ja tällä kertaa Etelä-Amerikassa, ainoassa maanosassa jota en kolunnut edellisellä matkallani.
Tarkastelin viime viikon tiistaina Etelä-Amerikan karttoja ja satellittikuvia. Löysin monia mieltä kutkuttavia pieniä vuoristoteitä ja hahmotin minkälaisiä varusteita tarvitsisin kunkin alueen ilmastossa. Lumipallo oli lähtenyt liikkeelle ja nyt se vyöryi kasvaakseen. Jatkoin iltapuuhiani, mutta Etelä-Amerikka oli poissa ajatuksistani vain sänkyyn asti. Yöpuulla kuvat vilisivät mielessäni. Palapelin palaset alkoivat löytää toisiaan. Reitteihin, varusteisiin, vuodenaikoihin ja pyöräilyharjoitteluun liittyvät seikat täyttivät tajuntani virran. Keskellä yötä tuo virta hiljeni, pysähtyi ja lopulta tunsin hiljaisuuden pinnalla, että matkani Etelä-Amerikassa alkoi. Koin tarvitsevani matkavalmisteluihin aikaa kolme viikkoa.
Aamulla ajatuksen villeistä koskista oli muistona enää vain tietämys matkan alkamisesta. Tuo tietämys kuljetti minut aamupalan jälkeen varaamaan lentoa. Varasin lennon kolmen viikon kuluttua Kolumbiaan nousevaan koneeseen. Tililleni jäi muutama sataa euroa, mutta yöllä olin ymmärtänyt, ettei raha voisi olla rajoittava tekijä tälläkään matkalla. Koin selkeästi matkaanlähdön olevan seuraava iso askel matkallani kohti hautaa ja tiesin kyllä kohtaavani ne asiat, joita matkani askelien kannattelemiseen tarvitaan. Otin heti miten yhteyttä edellisen matkani yhteistyökumppaneihin ja lehtiin, joihin olin kirjoittanut matkatarinoita. Kaikki tahot joihin sain yhteyden lähtivät taas ilomielellä tukemaan matkaani ja iltapäivään mennessä olin saanut kasaan pienen budjetin kulukorvauksista ja lehtikirjoitus mahdollisuuksista. Ajattelin jo niiden riittävän telttailevan kulkurin välittömien tarpeiden maksamiseen. Ja ehkäpä saisin myytyä jonkin verran pian julkaistavaa kirjaani, mietiskelin.
Täysin avoimeksi matkasuunnitelmakseni on hahmottunut retki, joka alkaisi Kolumbiasta ja päättyisi mantereen eteläisimpään kaupunkiin Ushuaiaan. Matkallani kokisin siten hetkiä Kolumbiassa, Equadorissa, Perussa, Boliviassa, Argentinassa ja Chilessä. Tuollainen arviolta 15 000 kilometrin taival saattaisi kulkea hitaasti polkemalla ja runsaasti huilaamalla noin puolessatoista vuodessa
Matka nimisen palapelin palaset ovat siis loksahtaneet paikalleen ja ”Etelä-Amerikka”- retkeni on alkamassa Kolumbiasta elokuun lopussa. Juuri nyt en näe palapelissä kuitenkaan minkäänlaista kuvaa. Yhteen jo loksahtaneet palat ovat kuin tyhjä valkoinen pohja alkavalle matkalle, johon tienpäällä avautuva mysteeri tulee maalaaman ainutlaatuisen kuvan. En tiedä minkälainen kuva palapelissä olisi kaikkein kaunein, joten saatan itse pysyä poissa pensselin varresta. Saatan vain antaa sille tilaa taiteilla vapaasti joka haluaa maalata kauttani, ja uskon, että murusia tuosta taiteesta tulee kyllä varisemaan kirjoittamiini ”kirjeisiin”.
