Tunnelmia kotisohvalta

Matkaevääni joilla lähdin kolme vuotta ja yli 40 000 km kestäneelle matkalleni olivat hieman arvaamattomat. Olin vain muutamaa kuukautta ennen matkan alkua alkanut toipua yli kaksi vuotta vaivanneesta unettomuudesta, jonka aikana en nukkunut yhtään yötä normaalisti, eli siten miten olin tottunut aikaisemmin nukkumaan. Lapojenvälini, joka on minulle ollut pitkään pienoinen vaiva, oli mennyt jumiin voimaharjoittelun takia viisi kuukautta ennen matkaa. 

Unettomuus ei vaivannut minua merkittävästi ensimmäisenä kahtena vuoteen tienpäällä ja matkan edetessä unenlaatu vielä tasaantui. Selän kanssakaan ei ollut mitään suuria ongelmia ennen Irania, jossa se meni taas pieneen jumiin, kun olin jo vuoden ajan ehtinyt kuntouttaa sitä lepopäivinä paikallisilla kuntosaleilla. Lopullisesti jumiin selkäni meni Iranin Kurdistanissa, jossa kannoin pyöräni ja varusteeni yli lumihuippuisen vuoren. Sain selkääni hieman auki lyhyellä Suomen visiitilläni viime vuonna, mutta Afrikassa se alkoi oirehtia enemmän ja samalla univaikeudet palasivat. Vanhat vaivani palasivat kehooni ja jouduin keskeyttämään matkani Nairobiin.

Olen ollut kotona nyt kaksi kuukautta. Ensimmäiset pari viikkoa menivät pienoisessa kulttuurishokissa ja aika on ollut ajoittain haasteellista, kun selkäni oli niin puuduksissa, etten voinut useinkaan mennä ulos ja nukuinkin huonosti. Kaikenlisäksi selänhoito ja toimeentuloasiat eivät menneet eteenpäin ja vaivasivat päätäsi. Muutenkin tunsin olevani aika lailla ulkopuolinen tarkkailija kotimaisemissa, kuten olin ollut maailmallakin viimeiset kolme vuotta. Kotiintuloshokkia kesti vain 2-3 viikkoa ja nyt olen sopeutunut kotiin kuin en olisi poissa ollutkaan.

Diagnoosi selästäni oli välilevyn pullistuma rintarangassa. Sain vuoden sairaslomaa ja vietän rauhallisia päiviä Kelan sairauspäivärahalla. Olen kuntouttanut selkääni naprapaatilla, hieronnalla ja fysioterapialla ja olen harrastanut liikuntaa sen minkä selkäni ja uneni sallivat. Olen kuitenkin jättänyt pidemmät pyörälenkit tekemättä, jottei selkäni rasittuisi. Pieni liikunta näyttää kuitenkin olevan hyvästä. Pyöräilykuntoni on laskenut osakekurssien tahtiin, mutta onpahan sitten nousuvaraa kun terveemmät ajat taas koittavat. Haluaisin jatkaa matkaani Nairobista keväällä, mutta tällä hetkellä minun on vaikea uskoa, että selkäni tulisi kuntoon ja saisin vahvistettua sen siihen mennessä.

Jumissa oleva selkäni rajoittaa elämäni aktiviteetteja melkoisesti ja en ole nukkunutkaan aina hyvin, vaikka unettomuutta en voi sanoa sairastavani, vaan pikemminkin univaikeuksia, jotka johtuvat nukkumista kohtaan kokemani pelon palaamisesta ja yliaktiivisista aivoistani. En tiedä mitä tulen tekemään tulevina kuukausina. En kuitenkaan pidä kiirettä minkään asian suhteen, vaan teen asioita sitä mukaan kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Voi olla, että alan valmistella kirjaa, jatkan opintoja, yritän etsiä työtä tai en tee mitään, sillä sairaan tulee sairastaa terveyteen asti.


Kuukauden suosituimmat

Kirjeitä Etelä-Amerikasta - kuvitus

500 kilometrin perhepyörämatkalla Portugalissa

Kolumbia 4

Fillareilla Virossa

USA - länsi

Matkan alku

Polkupyörällä maailman ympäri - kuvitus

Lämmittely

Argentiina

Iran