Polkupyörällä maailman ympäri - kuvitus

Tämä on suurprojekti joka on työn alla ja vaatii miulta kymmenien tuhansien kuvien läpikäymisen. 

Tämän valmistumista odotellessamme voimme vaikka hymyillä leveästi!

Kirjaakin sopii lukea kuvia odotellessa. Sen voi ostaa itselleen webbisaitiltani: jukkasalminen.com




Kuukauden suosituimmat

Kirjeitä Etelä-Amerikasta - kuvitus

Kuva
Kirjeitä-Etelä Amerikasta kirja on taiteellinen kuvaus käsittämättömän kauniista polkupyörämatkasta Andien vuoristossa ja Brasilian hiekkarannoilla.  Matkan ensimmäisen vuoden ajan Jukka Salminen etsi Andien kätkettyjä helmiä polkemalla syrjäisiä reittejä jopa yli 5000 metrin korkeudella. Reissumiehen matka kulki huikeissa maisemissa sitkeiden laamojen ja mantereen alkuperäisasukkaiden, vuoriston intiaanien jylhillä sydänmailla. Amazonin altaan laitamilla Jukka polki halki villin huumeiden viljelysalueen ja sai siellä aavikkojen karuuteen kaivattua vaihtelua trooppisen sademetsän lämmöstä ja ympäristön vihreästä eloisuudesta.  Brutaalien vuoriteiden rasituksilta Jukan pelasti lopulta hänen hyvän ystävänsä Tomin saapuminen matkaseuraksi tien päälle. Siitäpä se veijaritarina vasta syntyikin, kun kaverukset päättivät yhdistää pyörällä kulkemiseen heidän yhteisen harrastuksen, valtameren aalloilla surffaamisen. Ystävykset ostivat Brasiliasta surffilaudat ja rakensivat viemäriputki...
Lue lisää

Laos

Kuva
Stung Trengistä oli vain parin tunnin ajomatka Laosiin. Enpä olisi Kambodzhasta lähtiessäni uskonut, että otan ensimmäiset päiväleponi sisämaavaltio Laosissa pienellä saarella riippumatossa keinuen. Olin Si Phan Donin 4000 saaren saaristossa, Don Detin saarella, ja keskellä Mekong-jokea.   Don Det oli 160 perheen asuttama saari, jonka päätulonlähteet ennen turismia olivat kalastus, riisinviljely ja kookospalmujen hyödyntäminen. Paikalliset olivat keksineet kuljettaa saarelleen pitkien bussimatkojen ja auringonpaahteen uuvuttamia turisteja. Sähköttömällä ja askeettisella saarella reppureissaajat saavat rentoutua hiljaisen luonnon helmassa. Näytti siltä, että jokaisella maanviljelijällä oli oma majatalo ja kilpailun ollessa tiukkaa, olivat hinnat painuneet alle euroon yöstä per bungalowi. Don Detin saari oli oiva paikka sopeutua laolaiseen elämänmenoon, sillä paikallisen sanonnan mukaan liika työnteko ja ajattelu ei ole hyväksi aivoilla ja ellei aktiviteetti kuten työnteko tai l...
Lue lisää

Matkan alku

Kuva
Homopoika vinkkaa minua lähempään kontaktiin. Prostituoitu haluaisi ilostuttaa iltaani. Vanha kauppias yrittää myydä minulle itse punomaansa riippumattoa. Khao San Roadia vierustavissa baareissa reppureissaajat kittaavat kaljaa ja jakavat kokemuksiaan. Ravintoloiden sisäänheittäjät nykivät minua herkkupöytiin. Seikkailun mahdollisuudet ympäröivät minua. Etsin ruokapaikkaa. Olin kävellyt jo pitkään, mutta en löytänyt vilkkaalta turistikadulta paikkaani. Otin ensiaskeleitani matkamiehenä, mutta minulla ei ollut mitään kysyttävää muilta matkaajilta ja huomasin ettei minua vietellyt heitä eteenpäin ajavat kokemukset. En löytänyt paikkaani heidänkään pöydistä. Olin kävellessäni yhtä aikaa eksyksissä ja kotonani.  En osannut päättää missä syödä ja istahdin katukivetykselle. Mietin miksei minua houkuttanut hypätä Bangkokin vilskeen vietäväksi nautintojen viettelevään maailmaan. Mietin olinko terve nuorimies. Seurasin hiljaisesti ohitse kulkevaa ihmisvirtaa ja mietin miksi he näyttävät ole...
Lue lisää

USA - Keski-Länsi

Kuva
Indianapolisista matkani jatkui pääosin maantiellä 36 kohti Coloradoa ja Kalliovuoria. Matkaan ei mutkia tai yllätyksiä juuri mahtunut ja yksinkertaista etenemistä värittivät lähinnä vain alkukevään vaihtelevat säät. Astuin Indianapolisin hostellin lämmöstä Amerikan keskilännen kylmään ja kosteaan päivään. Edessäni oli 1750 kilometriä maantietä ennen seuraavaa pidempää lepoa. Päivät kuluivat. Myötätuulisina päivinä pyöräilin pitkälle, vastatuulisina vain kivenheiton päähän.  Poljin eteenpäin monotonisessa, tasaisessa ja mutaisessa peltomaisemassa. Olin peltojen saartamassa ulkoilmassa täysin yksin. Pyöräilin ohi koulujen ja työpaikkojen, mutta en nähnyt elämää. Voin vain arvella kokemuksieni perusteella mitä seinien takana tapahtui. Tehtyäni ostoksia pienten kaupunkien marketeissa, pääsin hetkeksi osalliseksi Amerikkalaiseen arkeen, näin ihmisiä ja luin kassajonossa uusimmat juorut lööppilehtien kansista. Yksinäistä matkamiestä ei lainkaan harmittanut, että lehden kanteen oli valit...
Lue lisää

Brasilia

Kuva
Reitti: Fortaleza – Iguape – Prainha do Canto Verde - Aracati – Natal – Pipa -   Baia Formosa  Niin siinä sitten kävi, että Brasilian aurinkoiset rannat houkuttelivat meitä enemmän kuin Patagonian jäiset syyssateet. Olisimmehan me tietysti voineet hytistä jäätikköjen rajaamilla Tyynenvaltameren kallioilla pingviinien kanssa, mutta emme mieltäneet siinäkään olevan mitään väärää, jos nauttisimme Atlantin lämpimillä aalloilla surffailusta bikinityttöjen seurassa. Suunnittelimme yhdistävämme yhteiset harrastuksemme, pyöräilyn ja surffaamisen. Pohjois-Atlantin talvimyrskyt pumppaavat tammi-helmikuussa aaltoja Brasilian pohjoisrannikolle, joten päätimme lentää Fortalezaan.  Puhuin edellisessä matkatarinassani joidenkin chileläisten viileän oloisesta suhtautumisesta ohikulkijaan. Istuimme nyt Santiagon lentokentälle kulkevaan bussiin. Lähetin ikkunasta lentosuukon meille liput myyneelle söpölle tytölle ja vilkutin jäähyväiset hänen työtoverilleen, vanhalle miehelle, joiden ...
Lue lisää

Kolumbia 4

Kuva
Reitti: Ibague – Desierto de Tatacoa -  Neiva – Ipiales - San Agustin Olin ollut Ibaguessa kuusi päivää, kun kuulin kivien kopinan huoneeni ikkunoissa. Pian kuulin huutoa, nousin ylös ja katsoin alas ikkunasta. Alhaalla oli Javier, jonka asunnossa majoittauduin ja jonka olin vasta samana päivänä oppinut tuntemaan Katherynen entisenä poikaystävänä. Senkin olin aiemmin päivällä oppinut tietämään, että hän oli yhä kiinnostunut Katherynesta. Katheryn oli puolestaan minulle nyt seikka, jonka vuoksi tulisin majailemaan Ibaguessa pidempäänkin. Heitin Javierille avaimet ikkunasta. Pian istuimme kylmästi valaistuun, seiniltään valkoiseen huoneeseen, joka oli sisustettu vain pöydällä, kahdella tuolilla ja jääkaapilla. Oli jo lähes keskiyö ja päivän vilkas liikenne suoraan ikkunan alla olevalla lähiön pääkadulla rauhoittunut niin, että saatoin ensi kertaa asunnossa ollessani kuulla jääkaapin hurinan. Rauhaton, huolittelematon ja surullisen oloinen Javier sytytti tupakan ja avasi viinapullon. ...
Lue lisää

Ecuador

Kuva
Reitti: Quito – Banos de Agua Santa – Riobamba – Alausi - Cuenca Viiden päivän ajan olin taas antanut vanhojen rasitusten kuolla pois siitä tilasta, johon uudet asiat tulisivat syntymään. Naksautin kenkäni polkimiin Quitossa ja jatkoin matkaa kohti arvaamatonta. Matkakumppaninani oli nyt ranskalainen Ben, sama mies, jonka kadotimme Maximon kanssa 900 kilometriä aiemmin Kolumbian Tatacoa-aavikolle. Poljimme kohti etelää kaupungin halkaisevalla vilkkaalla tiellä. Kun pysähdyimme kymmenen kilometrin päässä syömään, olimme vielä vilkkaalla laitakaupunkialueella. Istuin kahden metrin päässä nelikaistaisesta tiestä sijaitsevan ravintolan tuolille odottamaan riisiä, papuja ja salaattia ja ihmettelin kuinka tämänkin ravintolan työntekijät, kuten niin monet ihmiset maailmassa, viettävät suurimman osan elämästään kovassa melussa, pakokaasussa, pölyssä ja kaikkialle tunkeutuvassa harmaudessa. Kuunnellessani hiljaisesti ja katsoessani huomioiden, kuulosti bussin järeä kiihdytys ylämäkeen kehoani h...
Lue lisää

USA - Itä

Kuva
Katselin alas Kapkaupungista ylös nousseen lentokoneen ikkunasta. Katseeni kohdistui kuivien vuorten ympäröimään vihreään laaksoon. Tunnistin sen samaksi, jonka halki aiemmin pyöräilin. Vuoret näyttivät lintuperspektiivistä loivilta ja matalilta. Alhaalla polkiessa ne vaikuttivat kovin jylhiltä ja jyrkiltä. Päivittelin miten voin tunnistaa laakson, jossa vietin niin kovin lyhyen ajan. Tunnistin sen muodon, muistin kuinka mietin mihin kapeat vuorenrinteellä mutkittelevat polut kulkevat, kuka ne on tehnyt, eläimet vai ihmiset, ja miksi ne ovat omituisen kiemuraiset? Lentokoneessa ihmettelin kuinka paljon tarkkailenkaan ollessani tienpäällä. Oli melkoinen muutos siirtyä suuren uskovaisen Malawilaisen perheen parista ja kapkaupunkilaisen kesäisen hiekkarannan viereltä lumiseen New Yorkiin ja ukrainalaisen tutkijamiehen harlemilaisen ikivanhan talon vierashuoneen kylmyyteen, kosteuteen ja pimeyteen. Malawissa olin mitä konservatiivisemmassa seurassa ja nyt New Yorkissa vapaamielinen natural...
Lue lisää

Turkki - Länsi

Kuva
Tatvaniin saapuessani auki revetty ja mutainen kävelykatu oli jo tasoitettu sileäksi hiekkapinnaksi ja sen reunoille kasattu ensimmäisiä katukivetyksiä. Nemrut tulivuorenhuipun paksu ja tasainen lumivaippa oli jo sulanut ohuiksi raidoiksi. Päivälämpö oli noussut kymmenellä asteella ja pääkadun varren puihin oli ilmestynyt ensimmäiset lehdenversot. Pitkäksi venyneen odottamattoman Tatvanin taukoni aikana kehossani kävi yhtäläinen keväinen herääminen kuin kadulla ja luonnossakin. Oloni ei ollut enää tyhjä ja lähdin innokkaana alas lämpimälle alangolle. Yhdeksän päivän levon jälkeen oli aika palata tienpäälle.  Pieniä vesiputouksia, alamäkeä, myötätuulta, tänä vuonna ennen kokematonta lämpöä, vaihtelevat vuorimaisemat, vehreyttä, tervehtiviä ihmisiä ja vahvat jalat olivat tienpäälle paluupäiväni teemat. Loppupäivänä tietä reunusti jyrkästi kumpuileva hiekkamaamaisema, jonka tasaiset kohdat olivat laidunmaan vallassa. Löysin telttapaikan alaspäin viettävästä deltamaisesti puronlaaksost...
Lue lisää

Egypti

Kuva
Niveliä kolottavista pyöräilysäistä oli taas mukava palata inhimillisiin pyöräilyolosuhteisiin Afrikan mantereelle. Suomessa monet huomasivat että maailmalla pojasta on kasvanut miehenalku, sillä 33 000 kilometrin pyörälenkki pisti siloposkisen pojan parran kasvamaan, venytti pituutta 2,5 senttiä ja kasvatti elopainoakin yli kahdella kilolla. Harmi vain että henkinen kasvaminen on minulta yhä kokematta ja Helsinki-Vantaan lentokentällä riitti taas haasteita kun yritin lähteä matkaan teipillä korjatulla, muualla hyväksytyllä, mutta Suomessa kelvottomalla passilla. Onneksi olin onnekas idiootti ja saavuin pikapassi kädessä lennon odotusaulaan muutaman minuuttia ennen lähtöä. Tällä kertaa en lentotuolille istuessani siis tervehtinyt ventovierasta kanssamatkustajaa, vaan istahdin isäni Timon viereen, joka pysynee matkassani noin kymmenen kuukauden ajan. Yöllä Kairossa odotimme, että lihava taksikuski köyttää pyörämme hänen ikivanhan Renaultinsa katolle. Leppoisa mies ei pitänyt minkäänlais...
Lue lisää