Polkupyörällä maailman ympäri - kuvitus

Tämä on suurprojekti joka on työn alla ja vaatii miulta kymmenien tuhansien kuvien läpikäymisen. 

Tämän valmistumista odotellessamme voimme vaikka hymyillä leveästi!

Kirjaakin sopii lukea kuvia odotellessa. Sen voi ostaa itselleen webbisaitiltani: jukkasalminen.com




Kuukauden suosituimmat

Kirjeitä Etelä-Amerikasta - kuvitus

Kuva
Kirjeitä-Etelä Amerikasta kirja on taiteellinen kuvaus käsittämättömän kauniista polkupyörämatkasta Andien vuoristossa ja Brasilian hiekkarannoilla.  Matkan ensimmäisen vuoden ajan Jukka Salminen etsi Andien kätkettyjä helmiä polkemalla syrjäisiä reittejä jopa yli 5000 metrin korkeudella. Reissumiehen matka kulki huikeissa maisemissa sitkeiden laamojen ja mantereen alkuperäisasukkaiden, vuoriston intiaanien jylhillä sydänmailla. Amazonin altaan laitamilla Jukka polki halki villin huumeiden viljelysalueen ja sai siellä aavikkojen karuuteen kaivattua vaihtelua trooppisen sademetsän lämmöstä ja ympäristön vihreästä eloisuudesta.  Brutaalien vuoriteiden rasituksilta Jukan pelasti lopulta hänen hyvän ystävänsä Tomin saapuminen matkaseuraksi tien päälle. Siitäpä se veijaritarina vasta syntyikin, kun kaverukset päättivät yhdistää pyörällä kulkemiseen heidän yhteisen harrastuksen, valtameren aalloilla surffaamisen. Ystävykset ostivat Brasiliasta surffilaudat ja rakensivat viemäriputki...
Lue lisää

500 kilometrin perhepyörämatkalla Portugalissa

Kuva
Perheen pienimmän kummitädin kutsu, täydellinen ilmasto, lyhyet etäisyydet ja maan monipuoliset maastot rantoineen ja vuoristoineen saivat meidät valitsemaan kesälomakohteeksemme Portugalin. Olimme ensimmäisellä yhteisellä pyörämatkalla tyttöystäväni Helmin ja hänen tyttären Hillan kanssa. Olin valmistellut lyhyttä matkaa pitkään ja hartaasti, jotta me kaikki saattaisimme siitä nauttia. Haastavin seikka ratkaistavaksi oli miten kahdeksanvuotias pikkutyttö kulkisi kanssamme. Ratkaisuksi muodostui sähköistetty lastenpyörä.  Hillan sähköpyörän akku jäi Helsinki-Vantaan lentoasemalle, sillä matkustajalentokoneessa ei saa kuljettaa niin suurta akkua. Sen vuoksi olimme viettäneet jo muutaman päivän Hillan kummitädin Saaran luona lähellä Lissabonia. Onneksi löysin avuliaan sähköpyöräkauppiaan kaupungista ja uusi itse tehdyltä pommilta näyttävä sähkömiehen kasaan panema akku saapui viimein perille. Matkamme alkoi. Kun olimme polkeneet ulos Cascaisin sekavasta turistikaaoksesta ja saapuneet...
Lue lisää

Brasilia

Kuva
Reitti: Fortaleza – Iguape – Prainha do Canto Verde - Aracati – Natal – Pipa -   Baia Formosa  Niin siinä sitten kävi, että Brasilian aurinkoiset rannat houkuttelivat meitä enemmän kuin Patagonian jäiset syyssateet. Olisimmehan me tietysti voineet hytistä jäätikköjen rajaamilla Tyynenvaltameren kallioilla pingviinien kanssa, mutta emme mieltäneet siinäkään olevan mitään väärää, jos nauttisimme Atlantin lämpimillä aalloilla surffailusta bikinityttöjen seurassa. Suunnittelimme yhdistävämme yhteiset harrastuksemme, pyöräilyn ja surffaamisen. Pohjois-Atlantin talvimyrskyt pumppaavat tammi-helmikuussa aaltoja Brasilian pohjoisrannikolle, joten päätimme lentää Fortalezaan.  Puhuin edellisessä matkatarinassani joidenkin chileläisten viileän oloisesta suhtautumisesta ohikulkijaan. Istuimme nyt Santiagon lentokentälle kulkevaan bussiin. Lähetin ikkunasta lentosuukon meille liput myyneelle söpölle tytölle ja vilkutin jäähyväiset hänen työtoverilleen, vanhalle miehelle, joiden ...
Lue lisää

Fillareilla Virossa

Kuva
  Kun jalkapohjani olivat tulehtuneet juoksemisesta ja tyttöystäväni Helmi oli lähdössä elämänsä ensimmäiselle pyörämatkalle, en tällä kertaa laisinkaan haaveillut kaukaisista ja korkeimmista vuoristoista, vaan suuntasin huomioni lähelle, jonne olisi edullista ja yksinkertaista matkustaa. Katseeni kiinnittyi kartalla heti Viroon, jossa en ollut koskaan ollut ja jonka pitkä rantaviiva ja sisämaan metsät lupasivat mielenkiintoisia seikkailuja. Reittimme tuli olemaan Tallinna-Haapsalu-Pärnu-Tallinna ja matkaa kertyi 600 kilometriä. Polkaistuamme kohti länttä Tallinnan upeasta vanhasta kaupungista, olemukseni täytti tuntemus tienpäällä olosta, matkamiehen näennäisesti vapaasta elämästä, jossa ei tiedä minkälaisessa keittiön sisustuksessa syö seuraavat eväänsä ja missä painaa yöllä päänsä tyynyyn. Tallinnan laitamat vilkuttivat meille miljoonien eurojen huviloineen. Omat suunnitelmamme olivat yksinkertaisempia; ilman sen suurempaa valmistelua, kulkisimme reiteillä mahdollisimman lähellä...
Lue lisää

Pohjois-Etiopia

Kuva
Etiopia mielletään köyhyyden, nälänhätien ja sotien maaksi, jonka mediakuvaa kiillottavat useimmiten vain maan ylivertaiset kestävyysjuoksijat. Etiopia on kuitenkin ainutlaatuinen Afrikan maa. Se on yksi maailman vanhimpia valtioita ja ainut Afrikan maa, jota eurooppalaiset eivät ole koskaan valloittaneet kokonaan. Etiopia on kahvin kotimaa ja sitä on sanottu myös ihmislajin kehdoksi. Maassa on enemmän historiallisia nähtävyyksiä kuin koko Saharan etelänpuolisessa Afrikassa yhteensä ja se on ollut aikoinaan yksi maailman kehittyneimpiä sivilisaatioita. Tänäkin päivänäkin etiopialainen kulttuuri on varsin omalaatuinen: Etiopiassa eletään nyt vuotta 2000 ja etiopialaisessa vuodessa on 13 kuukautta, etiopialaiset kirjoittavat ainutlaatuisilla aakkosilla ja puhuvat kieltä jota muut eivät ymmärrä. He saavat energiansa syömällä hapanta injeraa leipää, jota sitäkään ei löydy mistään muusta maasta. Kristinuskoakin tämän maan asukkaat tulkitsevat ainutlaatuisella tavalla. Vuoristoinen maa on Af...
Lue lisää

Turkki - Itä

Kuva
Miljoonat turkkilaiset, iranilaiset, irakilaiset ja syyrialaiset haluaisivat etten olisi koskaan ylittänyt Iran-Turkki rajaa Seron raja-asemalla. He haluaisivat sen kuuluvan yhtenäiseen Kurdistaniin, kurdien maahan. Kurdit määrittelevät itsensä maailman suurimmaksi kansaksi, jolla ei ole omaa valtiota, saati edes itsehallintoa. Turkin rajan ylitettyäni tummat pilvet verhosivat kolkon valkoisten rakennusten ympäröimän raja-aseman. Puin lisää vaatteita tyhjässä bussien tarkastusasemassa. Kylmä tuuli puhalsi läpi avonaisen betonihallin. Syödessäni leivänkannikkaa hallin korvanipukoita nipistävässä viileydessä, mieleni ei voinut olla palaamatta kahteen aikaisempaan Turkkiin saapumiskertaani, jolloin kuuden asteen lämmön, sateen, vastatuulen ja lumisen vuorinousun sijaan minut vastaanotti välimeren lämpimät aallot. Tulevana 2000 metrissä telttailtuna sateisena yönä, jona joki tulvi makuualustalleni saakka, en haaveillut totutusti, että seuraavana päivänä ohitseni pyöräilevä ihana, suloinen,...
Lue lisää

Kolumbia – Ecuador

Kuva
Retki: San Agustin, Kolumbia - Quito, Ecuador Viimeiseksi pyyhin aurinkolasieni linssit puhtaaksi. Nyt olin valmis lähtemään. Olin jo rasvannut ketjut, pistänyt laukut paikalleen, asetellut tavarat siten, että ne ovat järjestyksessä ja käden ulottuvilla, pessyt vaatteet ja ostanut laukkuun ravitsevaa ruokaa. Olin flunssan, ripulin ja antibioottien heikentämä, mutta sydämessäni tunsin vahvan keskittymisen, sellaisen selkeyden, joka jaksaisi kyllä ajaa pitkiä kilometrejä fiksusti hieman huonokuntoisempanakin. Olin ollut mäenrinteellä olevassa kotoisassa, ystävällisen perheen pitämässä hostellissa jo kaksi ja puoli viikkoa. Ilmeisesti hekin olivat tunteneet lämpöä hiljaisissa hymyissämme keskellä arjen askareitamme, sillä he olivat ripustaneet pyörääni lahjaksi käsityön. Puusta ja narusta askarreltu mies antaisi minulle kuulemma seuraa tienpäällä. Arvelin, että nyt alkaisi nopeampi eteneminen tienpäällä. Tartuin pyörää satulasta ja työnsin lyhyen mäen ylös talon portille. Juuri kun etupyö...
Lue lisää

Kolumbia

Kuva
Tämä kirje kertoo etapista Helsinki-Vantaa - Bogota - Zipaquira - Villa de Leyva Isäni pysäytti autonsa Helsinki-Vantaan lähtöterminaalin eteen. En astunut autosta heti ulos. Minulla ei ollut mitään sanottavaa, eikä ollut isällänikään. Se nyt vain oli niin, että olin taas lähdössä tienpäälle. Sanoin hetken hiljaa istuttuamme: ”Hommat on hoidettu, jatkan nyt matkaa.” Terminaalin kynnyksen kohdalla hiljaisuus muuttui vahvaan tuntemukseen matkan alusta; koin sen suuruuden, pitkän keston ja raskauden koko olemuksessani. Huomasin surullisesti kuinka tuttu ympäristö jäi taas kerran taakseni. Kuitenkin hyvin pian naurahdin, koettuani tietämättä tietäen, ettei matkani ole koskaan alkanut, eikä se voi siten olla suuri, pitkään kestävä tai edes raskas. Tuntemuksen laskeuduttua, avauduin kokemaan tilassa edessäni olevan vilskeen. Lähtöaula oli täpösen täynnä ihmisiä. En ollut koskaan nähnyt niin pitkiä jonoja samassa paikassa. Ohitseni vipelsi suuri joukko lyhyitä kiinalaisia turisteja ammattimai...
Lue lisää

Matkalle

Kuva
Kyynel valui alas vasenta poskeani. En itkenyt ilosta saati surusta, mutta hetki oli koskettava. En voinut kohdistaa koskettavaa hetkeä mihinkään tunteeseen tai asiaan. En tuntenut halua jättää mitään taakseni kotona, enkä kaivannut mitään Afrikasta, jonne olin menossa. Oli kuin en jättäisi mitään taakseni, enkä olisi menossa mihinkään. Ehkei hetki ollut edes tunne, sillä vaikka koin jotakin voimakkaasti, en tosiaankaan voinut kohdistaa hetkeä mihinkään. Oli lähtökiihdytys, en ollut vielä ilmassa, mutta vauhti oli jo niin kova ettei takaisin paluutakaan ollut. Kenties kyynel valui sydämestäni, joka tiesi, että oikea aika jatkaa matkaa oli tullut. Koin hieman samoin yli 1.5 vuotta aiemmin, kun Etiopiassa valvotun yön jälkeen kävi selväksi etten voisi jatkaa matkaa ja olisi aika palata kotiin. En ollut pettynyt matkan keskeytymisestä, enkä iloinnut kotiinpaluusta. Silloinkin asiat olivat vain kehittyneet omaan luonnolliseen täyttymykseensä.  Vuonna 2005 sain päähänpistomaisesti idean...
Lue lisää

Kolumbia 2

Kuva
Tämä kirje kertoo tarinan reitiltä: Villa de Leyva – Sogamoso – Bogota. Villa de Leyvassa saapumispäivää seuraavana aamuna näin vessan peilistä väsyneen miehen. Poskeni olivat rasituksesta yhä punaiset ja jalkani jäykät. Olin uurastanut edellisinä päivinä, kokenut paljon ja suonissani poltti vieläkin tekemisen vimma. Mieleni tahtoi tehdä, saada jotakin aikaiseksi. Raskaiden ajopäivien jälkeinen väsymys tarjoaa mielelle mitä hienoimman mahdollisuuden laajeta, kasvaa keveyden peitteleväksi ajatusten, ideoiden ja unelmien verkoksi siitä mitä tekisin, jotta voisin taas hyvin joskus tulevaisuudessa. Tuon kiusauksen takana aistin kuitenkin, että nyt on aika laskeutua lepoon; tuohon arvaamattomaan horrokseen, tyhjyyden kultakaivokseen Kävelin kahvilaan ja istuin alas. Suuri, satoja vuosia vanha aukio oli verhoiltu ikivanhojen mukulakivien pyöreydellä. Valtavaa aukiota reunusti kauniit vaaleat kivitalot ja sen keskellä oli vesilähde, niin kaukana, etten kuullut sen lotinaa. Oli sunnuntai ja vi...
Lue lisää