Polkupyörällä maailman ympäri - kuvitus

Tämä on suurprojekti joka on työn alla ja vaatii miulta kymmenien tuhansien kuvien läpikäymisen. 

Tämän valmistumista odotellessamme voimme vaikka hymyillä leveästi!

Kirjaakin sopii lukea kuvia odotellessa. Sen voi ostaa itselleen webbisaitiltani: jukkasalminen.com




Kuukauden suosituimmat

Egypti

Kuva
Niveliä kolottavista pyöräilysäistä oli taas mukava palata inhimillisiin pyöräilyolosuhteisiin Afrikan mantereelle. Suomessa monet huomasivat että maailmalla pojasta on kasvanut miehenalku, sillä 33 000 kilometrin pyörälenkki pisti siloposkisen pojan parran kasvamaan, venytti pituutta 2,5 senttiä ja kasvatti elopainoakin yli kahdella kilolla. Harmi vain että henkinen kasvaminen on minulta yhä kokematta ja Helsinki-Vantaan lentokentällä riitti taas haasteita kun yritin lähteä matkaan teipillä korjatulla, muualla hyväksytyllä, mutta Suomessa kelvottomalla passilla. Onneksi olin onnekas idiootti ja saavuin pikapassi kädessä lennon odotusaulaan muutaman minuuttia ennen lähtöä. Tällä kertaa en lentotuolille istuessani siis tervehtinyt ventovierasta kanssamatkustajaa, vaan istahdin isäni Timon viereen, joka pysynee matkassani noin kymmenen kuukauden ajan. Yöllä Kairossa odotimme, että lihava taksikuski köyttää pyörämme hänen ikivanhan Renaultinsa katolle. Leppoisa mies ei pitänyt minkäänlais...
Lue lisää

Brasilia

Kuva
Reitti: Fortaleza – Iguape – Prainha do Canto Verde - Aracati – Natal – Pipa -   Baia Formosa  Niin siinä sitten kävi, että Brasilian aurinkoiset rannat houkuttelivat meitä enemmän kuin Patagonian jäiset syyssateet. Olisimmehan me tietysti voineet hytistä jäätikköjen rajaamilla Tyynenvaltameren kallioilla pingviinien kanssa, mutta emme mieltäneet siinäkään olevan mitään väärää, jos nauttisimme Atlantin lämpimillä aalloilla surffailusta bikinityttöjen seurassa. Suunnittelimme yhdistävämme yhteiset harrastuksemme, pyöräilyn ja surffaamisen. Pohjois-Atlantin talvimyrskyt pumppaavat tammi-helmikuussa aaltoja Brasilian pohjoisrannikolle, joten päätimme lentää Fortalezaan.  Puhuin edellisessä matkatarinassani joidenkin chileläisten viileän oloisesta suhtautumisesta ohikulkijaan. Istuimme nyt Santiagon lentokentälle kulkevaan bussiin. Lähetin ikkunasta lentosuukon meille liput myyneelle söpölle tytölle ja vilkutin jäähyväiset hänen työtoverilleen, vanhalle miehelle, joiden ...
Lue lisää

Kirjeitä Etelä-Amerikasta - kuvitus

Kuva
Kirjeitä-Etelä Amerikasta kirja on taiteellinen kuvaus käsittämättömän kauniista polkupyörämatkasta Andien vuoristossa ja Brasilian hiekkarannoilla.  Matkan ensimmäisen vuoden ajan Jukka Salminen etsi Andien kätkettyjä helmiä polkemalla syrjäisiä reittejä jopa yli 5000 metrin korkeudella. Reissumiehen matka kulki huikeissa maisemissa sitkeiden laamojen ja mantereen alkuperäisasukkaiden, vuoriston intiaanien jylhillä sydänmailla. Amazonin altaan laitamilla Jukka polki halki villin huumeiden viljelysalueen ja sai siellä aavikkojen karuuteen kaivattua vaihtelua trooppisen sademetsän lämmöstä ja ympäristön vihreästä eloisuudesta.  Brutaalien vuoriteiden rasituksilta Jukan pelasti lopulta hänen hyvän ystävänsä Tomin saapuminen matkaseuraksi tien päälle. Siitäpä se veijaritarina vasta syntyikin, kun kaverukset päättivät yhdistää pyörällä kulkemiseen heidän yhteisen harrastuksen, valtameren aalloilla surffaamisen. Ystävykset ostivat Brasiliasta surffilaudat ja rakensivat viemäriputki...
Lue lisää

Turkki - Länsi

Kuva
Tatvaniin saapuessani auki revetty ja mutainen kävelykatu oli jo tasoitettu sileäksi hiekkapinnaksi ja sen reunoille kasattu ensimmäisiä katukivetyksiä. Nemrut tulivuorenhuipun paksu ja tasainen lumivaippa oli jo sulanut ohuiksi raidoiksi. Päivälämpö oli noussut kymmenellä asteella ja pääkadun varren puihin oli ilmestynyt ensimmäiset lehdenversot. Pitkäksi venyneen odottamattoman Tatvanin taukoni aikana kehossani kävi yhtäläinen keväinen herääminen kuin kadulla ja luonnossakin. Oloni ei ollut enää tyhjä ja lähdin innokkaana alas lämpimälle alangolle. Yhdeksän päivän levon jälkeen oli aika palata tienpäälle.  Pieniä vesiputouksia, alamäkeä, myötätuulta, tänä vuonna ennen kokematonta lämpöä, vaihtelevat vuorimaisemat, vehreyttä, tervehtiviä ihmisiä ja vahvat jalat olivat tienpäälle paluupäiväni teemat. Loppupäivänä tietä reunusti jyrkästi kumpuileva hiekkamaamaisema, jonka tasaiset kohdat olivat laidunmaan vallassa. Löysin telttapaikan alaspäin viettävästä deltamaisesti puronlaaksost...
Lue lisää

USA - Itä

Kuva
Katselin alas Kapkaupungista ylös nousseen lentokoneen ikkunasta. Katseeni kohdistui kuivien vuorten ympäröimään vihreään laaksoon. Tunnistin sen samaksi, jonka halki aiemmin pyöräilin. Vuoret näyttivät lintuperspektiivistä loivilta ja matalilta. Alhaalla polkiessa ne vaikuttivat kovin jylhiltä ja jyrkiltä. Päivittelin miten voin tunnistaa laakson, jossa vietin niin kovin lyhyen ajan. Tunnistin sen muodon, muistin kuinka mietin mihin kapeat vuorenrinteellä mutkittelevat polut kulkevat, kuka ne on tehnyt, eläimet vai ihmiset, ja miksi ne ovat omituisen kiemuraiset? Lentokoneessa ihmettelin kuinka paljon tarkkailenkaan ollessani tienpäällä. Oli melkoinen muutos siirtyä suuren uskovaisen Malawilaisen perheen parista ja kapkaupunkilaisen kesäisen hiekkarannan viereltä lumiseen New Yorkiin ja ukrainalaisen tutkijamiehen harlemilaisen ikivanhan talon vierashuoneen kylmyyteen, kosteuteen ja pimeyteen. Malawissa olin mitä konservatiivisemmassa seurassa ja nyt New Yorkissa vapaamielinen natural...
Lue lisää

500 kilometrin perhepyörämatkalla Portugalissa

Kuva
Perheen pienimmän kummitädin kutsu, täydellinen ilmasto, lyhyet etäisyydet ja maan monipuoliset maastot rantoineen ja vuoristoineen saivat meidät valitsemaan kesälomakohteeksemme Portugalin. Olimme ensimmäisellä yhteisellä pyörämatkalla tyttöystäväni Helmin ja hänen tyttären Hillan kanssa. Olin valmistellut lyhyttä matkaa pitkään ja hartaasti, jotta me kaikki saattaisimme siitä nauttia. Haastavin seikka ratkaistavaksi oli miten kahdeksanvuotias pikkutyttö kulkisi kanssamme. Ratkaisuksi muodostui sähköistetty lastenpyörä.  Hillan sähköpyörän akku jäi Helsinki-Vantaan lentoasemalle, sillä matkustajalentokoneessa ei saa kuljettaa niin suurta akkua. Sen vuoksi olimme viettäneet jo muutaman päivän Hillan kummitädin Saaran luona lähellä Lissabonia. Onneksi löysin avuliaan sähköpyöräkauppiaan kaupungista ja uusi itse tehdyltä pommilta näyttävä sähkömiehen kasaan panema akku saapui viimein perille. Matkamme alkoi. Kun olimme polkeneet ulos Cascaisin sekavasta turistikaaoksesta ja saapuneet...
Lue lisää

Matkan alku

Kuva
Homopoika vinkkaa minua lähempään kontaktiin. Prostituoitu haluaisi ilostuttaa iltaani. Vanha kauppias yrittää myydä minulle itse punomaansa riippumattoa. Khao San Roadia vierustavissa baareissa reppureissaajat kittaavat kaljaa ja jakavat kokemuksiaan. Ravintoloiden sisäänheittäjät nykivät minua herkkupöytiin. Seikkailun mahdollisuudet ympäröivät minua. Etsin ruokapaikkaa. Olin kävellyt jo pitkään, mutta en löytänyt vilkkaalta turistikadulta paikkaani. Otin ensiaskeleitani matkamiehenä, mutta minulla ei ollut mitään kysyttävää muilta matkaajilta ja huomasin ettei minua vietellyt heitä eteenpäin ajavat kokemukset. En löytänyt paikkaani heidänkään pöydistä. Olin kävellessäni yhtä aikaa eksyksissä ja kotonani.  En osannut päättää missä syödä ja istahdin katukivetykselle. Mietin miksei minua houkuttanut hypätä Bangkokin vilskeen vietäväksi nautintojen viettelevään maailmaan. Mietin olinko terve nuorimies. Seurasin hiljaisesti ohitse kulkevaa ihmisvirtaa ja mietin miksi he näyttävät ole...
Lue lisää

USA - Keski-Länsi

Kuva
Indianapolisista matkani jatkui pääosin maantiellä 36 kohti Coloradoa ja Kalliovuoria. Matkaan ei mutkia tai yllätyksiä juuri mahtunut ja yksinkertaista etenemistä värittivät lähinnä vain alkukevään vaihtelevat säät. Astuin Indianapolisin hostellin lämmöstä Amerikan keskilännen kylmään ja kosteaan päivään. Edessäni oli 1750 kilometriä maantietä ennen seuraavaa pidempää lepoa. Päivät kuluivat. Myötätuulisina päivinä pyöräilin pitkälle, vastatuulisina vain kivenheiton päähän.  Poljin eteenpäin monotonisessa, tasaisessa ja mutaisessa peltomaisemassa. Olin peltojen saartamassa ulkoilmassa täysin yksin. Pyöräilin ohi koulujen ja työpaikkojen, mutta en nähnyt elämää. Voin vain arvella kokemuksieni perusteella mitä seinien takana tapahtui. Tehtyäni ostoksia pienten kaupunkien marketeissa, pääsin hetkeksi osalliseksi Amerikkalaiseen arkeen, näin ihmisiä ja luin kassajonossa uusimmat juorut lööppilehtien kansista. Yksinäistä matkamiestä ei lainkaan harmittanut, että lehden kanteen oli valit...
Lue lisää

Pohjois-Etiopia

Kuva
Etiopia mielletään köyhyyden, nälänhätien ja sotien maaksi, jonka mediakuvaa kiillottavat useimmiten vain maan ylivertaiset kestävyysjuoksijat. Etiopia on kuitenkin ainutlaatuinen Afrikan maa. Se on yksi maailman vanhimpia valtioita ja ainut Afrikan maa, jota eurooppalaiset eivät ole koskaan valloittaneet kokonaan. Etiopia on kahvin kotimaa ja sitä on sanottu myös ihmislajin kehdoksi. Maassa on enemmän historiallisia nähtävyyksiä kuin koko Saharan etelänpuolisessa Afrikassa yhteensä ja se on ollut aikoinaan yksi maailman kehittyneimpiä sivilisaatioita. Tänäkin päivänäkin etiopialainen kulttuuri on varsin omalaatuinen: Etiopiassa eletään nyt vuotta 2000 ja etiopialaisessa vuodessa on 13 kuukautta, etiopialaiset kirjoittavat ainutlaatuisilla aakkosilla ja puhuvat kieltä jota muut eivät ymmärrä. He saavat energiansa syömällä hapanta injeraa leipää, jota sitäkään ei löydy mistään muusta maasta. Kristinuskoakin tämän maan asukkaat tulkitsevat ainutlaatuisella tavalla. Vuoristoinen maa on Af...
Lue lisää

Uganda

Kuva
Kello oli yksitoista. Halusin nukkua, koska minut oli herätetty aikaisin aamulla siirtyäksemme Kapsabetin harjoituskeskuksesta juoksija isäntäni Hillaryn kotiin vuorten korkeuksiin. Makasin makuualustallani olohuoneen lattialla, joka oli 2400 metrin korkeudessa melkoisen viileä. Silloin tällöin joku käveli jalkojeni yli, jotka katkaisivat tien ulos. Jotkut jaloista potkivat minua. Perhe puhui keskenään Swahilia. Ymmärsin vain usein toistuvan sanan ”muzungu”, eli valkoinen mies ja joitakin maiden nimiä. Välillä minua tuijotettiin ja joskus muzungu sanan jälkeen naurettiin makeasti. He puhuivat minusta ja minun matkastani. Kaikki heistä puhuivat englantia, mutta eivät kyselleet asioistani minulta. Tuvassa oli erikoinen tunnelma. En ole Afrikkalainen, vaan hemmoteltu aina omassa rauhassa nukkunut ja unettomuudesta kärsinyt muzungu, joten olin tyytyväinen kun Hillaryn sisko viimein jätti olohuoneen, sammutti valot, sulki huoneensa oven ja jätti minut yksin lattialle. Viidentunnin kuluttua ...
Lue lisää