Polkupyörällä maailman ympäri - kuvitus

Tämä on suurprojekti joka on työn alla ja vaatii miulta kymmenien tuhansien kuvien läpikäymisen. 

Tämän valmistumista odotellessamme voimme vaikka hymyillä leveästi!

Kirjaakin sopii lukea kuvia odotellessa. Sen voi ostaa itselleen webbisaitiltani: jukkasalminen.com




Kuukauden suosituimmat

Kirjeitä Etelä-Amerikasta - kuvitus

Kuva
Kirjeitä-Etelä Amerikasta kirja on taiteellinen kuvaus käsittämättömän kauniista polkupyörämatkasta Andien vuoristossa ja Brasilian hiekkarannoilla.  Matkan ensimmäisen vuoden ajan Jukka Salminen etsi Andien kätkettyjä helmiä polkemalla syrjäisiä reittejä jopa yli 5000 metrin korkeudella. Reissumiehen matka kulki huikeissa maisemissa sitkeiden laamojen ja mantereen alkuperäisasukkaiden, vuoriston intiaanien jylhillä sydänmailla. Amazonin altaan laitamilla Jukka polki halki villin huumeiden viljelysalueen ja sai siellä aavikkojen karuuteen kaivattua vaihtelua trooppisen sademetsän lämmöstä ja ympäristön vihreästä eloisuudesta.  Brutaalien vuoriteiden rasituksilta Jukan pelasti lopulta hänen hyvän ystävänsä Tomin saapuminen matkaseuraksi tien päälle. Siitäpä se veijaritarina vasta syntyikin, kun kaverukset päättivät yhdistää pyörällä kulkemiseen heidän yhteisen harrastuksen, valtameren aalloilla surffaamisen. Ystävykset ostivat Brasiliasta surffilaudat ja rakensivat viemäriputki...
Lue lisää

500 kilometrin perhepyörämatkalla Portugalissa

Kuva
Perheen pienimmän kummitädin kutsu, täydellinen ilmasto, lyhyet etäisyydet ja maan monipuoliset maastot rantoineen ja vuoristoineen saivat meidät valitsemaan kesälomakohteeksemme Portugalin. Olimme ensimmäisellä yhteisellä pyörämatkalla tyttöystäväni Helmin ja hänen tyttären Hillan kanssa. Olin valmistellut lyhyttä matkaa pitkään ja hartaasti, jotta me kaikki saattaisimme siitä nauttia. Haastavin seikka ratkaistavaksi oli miten kahdeksanvuotias pikkutyttö kulkisi kanssamme. Ratkaisuksi muodostui sähköistetty lastenpyörä.  Hillan sähköpyörän akku jäi Helsinki-Vantaan lentoasemalle, sillä matkustajalentokoneessa ei saa kuljettaa niin suurta akkua. Sen vuoksi olimme viettäneet jo muutaman päivän Hillan kummitädin Saaran luona lähellä Lissabonia. Onneksi löysin avuliaan sähköpyöräkauppiaan kaupungista ja uusi itse tehdyltä pommilta näyttävä sähkömiehen kasaan panema akku saapui viimein perille. Matkamme alkoi. Kun olimme polkeneet ulos Cascaisin sekavasta turistikaaoksesta ja saapuneet...
Lue lisää

USA - länsi

Kuva
Luulin Kalliovuorten jo päättyneen. Tuntia aiemmin olin jättänyt taakseni kaupungin, jossa hevosvankkurit kuljettavat turisteja, kantrimusiikin soinnuissa kylpevät saluunat juottavat janoisia matkamiehiä ja niiden kauniit tarjoilivat ihastuttavat heitä hymyillään. Nousu aavikon ja vuorten rajamailla lepäävästä Durangosta oli 13 kilometrinen. Tunsin vuorten vertikaalisen paineen jaloissani ja ihollani valui aavikon kuumuuden puristamia hikipisaroita. Tuon edelleenkin kevyesti sujuneen vuorinousun jälkeen edessäni oli vielä 1700 kilometriä kuumaa, mäkistä ja aavikkoista tietä Amerikan länsirannikolle.  Toisena ajopäivänä maatilat tienvarrella vähenivät maili maililta. Keskipäivällä olin jo kilometrien päässä joesta, jonka vesien viherryttämien peltojen vehreydestä nautin vielä aiemmin aamulla. Aavikon mäkien katveessa, sotkuisen pihan rähjäisestä talosta käveli ulos ryvettynyt nainen. Päätin pyytää talosta vettä ja yllätyin talon ovessa näkemästäni ”open” kyltistä. Sisään astumani hu...
Lue lisää

Egypti

Kuva
Niveliä kolottavista pyöräilysäistä oli taas mukava palata inhimillisiin pyöräilyolosuhteisiin Afrikan mantereelle. Suomessa monet huomasivat että maailmalla pojasta on kasvanut miehenalku, sillä 33 000 kilometrin pyörälenkki pisti siloposkisen pojan parran kasvamaan, venytti pituutta 2,5 senttiä ja kasvatti elopainoakin yli kahdella kilolla. Harmi vain että henkinen kasvaminen on minulta yhä kokematta ja Helsinki-Vantaan lentokentällä riitti taas haasteita kun yritin lähteä matkaan teipillä korjatulla, muualla hyväksytyllä, mutta Suomessa kelvottomalla passilla. Onneksi olin onnekas idiootti ja saavuin pikapassi kädessä lennon odotusaulaan muutaman minuuttia ennen lähtöä. Tällä kertaa en lentotuolille istuessani siis tervehtinyt ventovierasta kanssamatkustajaa, vaan istahdin isäni Timon viereen, joka pysynee matkassani noin kymmenen kuukauden ajan. Yöllä Kairossa odotimme, että lihava taksikuski köyttää pyörämme hänen ikivanhan Renaultinsa katolle. Leppoisa mies ei pitänyt minkäänlais...
Lue lisää

Brasilia

Kuva
Reitti: Fortaleza – Iguape – Prainha do Canto Verde - Aracati – Natal – Pipa -   Baia Formosa  Niin siinä sitten kävi, että Brasilian aurinkoiset rannat houkuttelivat meitä enemmän kuin Patagonian jäiset syyssateet. Olisimmehan me tietysti voineet hytistä jäätikköjen rajaamilla Tyynenvaltameren kallioilla pingviinien kanssa, mutta emme mieltäneet siinäkään olevan mitään väärää, jos nauttisimme Atlantin lämpimillä aalloilla surffailusta bikinityttöjen seurassa. Suunnittelimme yhdistävämme yhteiset harrastuksemme, pyöräilyn ja surffaamisen. Pohjois-Atlantin talvimyrskyt pumppaavat tammi-helmikuussa aaltoja Brasilian pohjoisrannikolle, joten päätimme lentää Fortalezaan.  Puhuin edellisessä matkatarinassani joidenkin chileläisten viileän oloisesta suhtautumisesta ohikulkijaan. Istuimme nyt Santiagon lentokentälle kulkevaan bussiin. Lähetin ikkunasta lentosuukon meille liput myyneelle söpölle tytölle ja vilkutin jäähyväiset hänen työtoverilleen, vanhalle miehelle, joiden ...
Lue lisää

Fillareilla Virossa

Kuva
  Kun jalkapohjani olivat tulehtuneet juoksemisesta ja tyttöystäväni Helmi oli lähdössä elämänsä ensimmäiselle pyörämatkalle, en tällä kertaa laisinkaan haaveillut kaukaisista ja korkeimmista vuoristoista, vaan suuntasin huomioni lähelle, jonne olisi edullista ja yksinkertaista matkustaa. Katseeni kiinnittyi kartalla heti Viroon, jossa en ollut koskaan ollut ja jonka pitkä rantaviiva ja sisämaan metsät lupasivat mielenkiintoisia seikkailuja. Reittimme tuli olemaan Tallinna-Haapsalu-Pärnu-Tallinna ja matkaa kertyi 600 kilometriä. Polkaistuamme kohti länttä Tallinnan upeasta vanhasta kaupungista, olemukseni täytti tuntemus tienpäällä olosta, matkamiehen näennäisesti vapaasta elämästä, jossa ei tiedä minkälaisessa keittiön sisustuksessa syö seuraavat eväänsä ja missä painaa yöllä päänsä tyynyyn. Tallinnan laitamat vilkuttivat meille miljoonien eurojen huviloineen. Omat suunnitelmamme olivat yksinkertaisempia; ilman sen suurempaa valmistelua, kulkisimme reiteillä mahdollisimman lähellä...
Lue lisää

Peru 4

Kuva
Reitti: Lima - Carratera Central – Huancaya – Acobambilla – Huancavelica - Ayacucho Uskomatonta, että olin polkenut 2.5 viikkoa syrjäisillä teillä, joilla kulki vain muutama auto päivässä ja joskus liikennettä ei ollut lainkaan ja nyt pyöräni hajosi sellaisessa kohdassa, josta oli vain alamäkeä Limaan. Sain laskettua 70 kilometriä Chosicaan, eli Liman laitamille asti, jossa takanavan vauhtipyörä sanoi sopimuksensa irti lopullisesti ja kammet pyörivät nyt vain tyhjää. Kun taksi 40 kilometrin päähän Liman keskustaan maksoi vain 8 euroa, jatkoin matkaa puheliaan taksikuskin seurassa. Mitä lähemmäksi Tyynenmeren rannikkoa Carlos ajoi, sitä utuisemmaksi taivas muuttui. Kun saavuimme Liman harmaisiin, betonisiin ja tiiviksi halvalla rakennettuihin lähiöihin, oli utu jo niin paksua, että taivas oli väriltään täysin tuota samaa harmautta. Taksikuski kertoi minulle, ettei Limassa näe aurinkoa kuin noin kymmenenä päivänä vuodessa ja tähtiä ja kuuta ei koe koskaan. Kuun ja tähdet peittelee Tyynen...
Lue lisää

Turkki - Länsi

Kuva
Tatvaniin saapuessani auki revetty ja mutainen kävelykatu oli jo tasoitettu sileäksi hiekkapinnaksi ja sen reunoille kasattu ensimmäisiä katukivetyksiä. Nemrut tulivuorenhuipun paksu ja tasainen lumivaippa oli jo sulanut ohuiksi raidoiksi. Päivälämpö oli noussut kymmenellä asteella ja pääkadun varren puihin oli ilmestynyt ensimmäiset lehdenversot. Pitkäksi venyneen odottamattoman Tatvanin taukoni aikana kehossani kävi yhtäläinen keväinen herääminen kuin kadulla ja luonnossakin. Oloni ei ollut enää tyhjä ja lähdin innokkaana alas lämpimälle alangolle. Yhdeksän päivän levon jälkeen oli aika palata tienpäälle.  Pieniä vesiputouksia, alamäkeä, myötätuulta, tänä vuonna ennen kokematonta lämpöä, vaihtelevat vuorimaisemat, vehreyttä, tervehtiviä ihmisiä ja vahvat jalat olivat tienpäälle paluupäiväni teemat. Loppupäivänä tietä reunusti jyrkästi kumpuileva hiekkamaamaisema, jonka tasaiset kohdat olivat laidunmaan vallassa. Löysin telttapaikan alaspäin viettävästä deltamaisesti puronlaaksost...
Lue lisää

Kolumbia 2

Kuva
Tämä kirje kertoo tarinan reitiltä: Villa de Leyva – Sogamoso – Bogota. Villa de Leyvassa saapumispäivää seuraavana aamuna näin vessan peilistä väsyneen miehen. Poskeni olivat rasituksesta yhä punaiset ja jalkani jäykät. Olin uurastanut edellisinä päivinä, kokenut paljon ja suonissani poltti vieläkin tekemisen vimma. Mieleni tahtoi tehdä, saada jotakin aikaiseksi. Raskaiden ajopäivien jälkeinen väsymys tarjoaa mielelle mitä hienoimman mahdollisuuden laajeta, kasvaa keveyden peitteleväksi ajatusten, ideoiden ja unelmien verkoksi siitä mitä tekisin, jotta voisin taas hyvin joskus tulevaisuudessa. Tuon kiusauksen takana aistin kuitenkin, että nyt on aika laskeutua lepoon; tuohon arvaamattomaan horrokseen, tyhjyyden kultakaivokseen Kävelin kahvilaan ja istuin alas. Suuri, satoja vuosia vanha aukio oli verhoiltu ikivanhojen mukulakivien pyöreydellä. Valtavaa aukiota reunusti kauniit vaaleat kivitalot ja sen keskellä oli vesilähde, niin kaukana, etten kuullut sen lotinaa. Oli sunnuntai ja vi...
Lue lisää

Uganda

Kuva
Kello oli yksitoista. Halusin nukkua, koska minut oli herätetty aikaisin aamulla siirtyäksemme Kapsabetin harjoituskeskuksesta juoksija isäntäni Hillaryn kotiin vuorten korkeuksiin. Makasin makuualustallani olohuoneen lattialla, joka oli 2400 metrin korkeudessa melkoisen viileä. Silloin tällöin joku käveli jalkojeni yli, jotka katkaisivat tien ulos. Jotkut jaloista potkivat minua. Perhe puhui keskenään Swahilia. Ymmärsin vain usein toistuvan sanan ”muzungu”, eli valkoinen mies ja joitakin maiden nimiä. Välillä minua tuijotettiin ja joskus muzungu sanan jälkeen naurettiin makeasti. He puhuivat minusta ja minun matkastani. Kaikki heistä puhuivat englantia, mutta eivät kyselleet asioistani minulta. Tuvassa oli erikoinen tunnelma. En ole Afrikkalainen, vaan hemmoteltu aina omassa rauhassa nukkunut ja unettomuudesta kärsinyt muzungu, joten olin tyytyväinen kun Hillaryn sisko viimein jätti olohuoneen, sammutti valot, sulki huoneensa oven ja jätti minut yksin lattialle. Viidentunnin kuluttua ...
Lue lisää