Polkupyörällä maailman ympäri - kuvitus

Tämä on suurprojekti joka on työn alla ja vaatii miulta kymmenien tuhansien kuvien läpikäymisen. 

Tämän valmistumista odotellessamme voimme vaikka hymyillä leveästi!

Kirjaakin sopii lukea kuvia odotellessa. Sen voi ostaa itselleen webbisaitiltani: jukkasalminen.com




Kuukauden suosituimmat

500 kilometrin perhepyörämatkalla Portugalissa

Kuva
Perheen pienimmän kummitädin kutsu, täydellinen ilmasto, lyhyet etäisyydet ja maan monipuoliset maastot rantoineen ja vuoristoineen saivat meidät valitsemaan kesälomakohteeksemme Portugalin. Olimme ensimmäisellä yhteisellä pyörämatkalla tyttöystäväni Helmin ja hänen tyttären Hillan kanssa. Olin valmistellut lyhyttä matkaa pitkään ja hartaasti, jotta me kaikki saattaisimme siitä nauttia. Haastavin seikka ratkaistavaksi oli miten kahdeksanvuotias pikkutyttö kulkisi kanssamme. Ratkaisuksi muodostui sähköistetty lastenpyörä.  Hillan sähköpyörän akku jäi Helsinki-Vantaan lentoasemalle, sillä matkustajalentokoneessa ei saa kuljettaa niin suurta akkua. Sen vuoksi olimme viettäneet jo muutaman päivän Hillan kummitädin Saaran luona lähellä Lissabonia. Onneksi löysin avuliaan sähköpyöräkauppiaan kaupungista ja uusi itse tehdyltä pommilta näyttävä sähkömiehen kasaan panema akku saapui viimein perille. Matkamme alkoi. Kun olimme polkeneet ulos Cascaisin sekavasta turistikaaoksesta ja saapuneet...
Lue lisää

Brasilia

Kuva
Reitti: Fortaleza – Iguape – Prainha do Canto Verde - Aracati – Natal – Pipa -   Baia Formosa  Niin siinä sitten kävi, että Brasilian aurinkoiset rannat houkuttelivat meitä enemmän kuin Patagonian jäiset syyssateet. Olisimmehan me tietysti voineet hytistä jäätikköjen rajaamilla Tyynenvaltameren kallioilla pingviinien kanssa, mutta emme mieltäneet siinäkään olevan mitään väärää, jos nauttisimme Atlantin lämpimillä aalloilla surffailusta bikinityttöjen seurassa. Suunnittelimme yhdistävämme yhteiset harrastuksemme, pyöräilyn ja surffaamisen. Pohjois-Atlantin talvimyrskyt pumppaavat tammi-helmikuussa aaltoja Brasilian pohjoisrannikolle, joten päätimme lentää Fortalezaan.  Puhuin edellisessä matkatarinassani joidenkin chileläisten viileän oloisesta suhtautumisesta ohikulkijaan. Istuimme nyt Santiagon lentokentälle kulkevaan bussiin. Lähetin ikkunasta lentosuukon meille liput myyneelle söpölle tytölle ja vilkutin jäähyväiset hänen työtoverilleen, vanhalle miehelle, joiden ...
Lue lisää

Argentiina-Chile

Kuva
Argentiinan raja-asemalla virkailijat surffasivat rennosti internetissä. He leimasivat letkeästi passini ja kun olin ainoa asiakas, oli heillä myös aikaa rupatella kanssani ja jakaa vinkkejä tulevasta taipaleesta. Kivenheiton päässä jäimme lepäämään raja-aseman majataloon. Viikonloppu helli aluetta kenties koko vuoden suotuisimmalla ulkoilusäällä. Lumet olivat sulaneet jo yli 6000 metrin korkeudestakin, kesäaurinko paistoi korkealta, eivätkä vuodenvaihteen vuotuiset ukonilmatkaan olleet vielä saapuneet alueelle. Majatalo oli täynnä vuorikiipeilijöitä. Kymmenet kaupunkilaiset olivat tulleet testaamaan taitojaan ja tahtoaan vuorilla. San Franciscon huippu lähellä raja-asemaa on yksi maailman helpoimpia kuusitonnisia, johon pääsee periaatteessa niinkin yksinkertaisesti kuin kävelemällä ylös kivistä mäkeä pitkin. Korkea ilmanala tekee tehtävästä kuitenkin niin vaativan, että kovin moni patikoijista palaa alas vuoristotautisena ja haaveenaan yhä elämänsä ensimmäisen kuusitonnisen huiputus. ...
Lue lisää

Fillareilla Virossa

Kuva
  Kun jalkapohjani olivat tulehtuneet juoksemisesta ja tyttöystäväni Helmi oli lähdössä elämänsä ensimmäiselle pyörämatkalle, en tällä kertaa laisinkaan haaveillut kaukaisista ja korkeimmista vuoristoista, vaan suuntasin huomioni lähelle, jonne olisi edullista ja yksinkertaista matkustaa. Katseeni kiinnittyi kartalla heti Viroon, jossa en ollut koskaan ollut ja jonka pitkä rantaviiva ja sisämaan metsät lupasivat mielenkiintoisia seikkailuja. Reittimme tuli olemaan Tallinna-Haapsalu-Pärnu-Tallinna ja matkaa kertyi 600 kilometriä. Polkaistuamme kohti länttä Tallinnan upeasta vanhasta kaupungista, olemukseni täytti tuntemus tienpäällä olosta, matkamiehen näennäisesti vapaasta elämästä, jossa ei tiedä minkälaisessa keittiön sisustuksessa syö seuraavat eväänsä ja missä painaa yöllä päänsä tyynyyn. Tallinnan laitamat vilkuttivat meille miljoonien eurojen huviloineen. Omat suunnitelmamme olivat yksinkertaisempia; ilman sen suurempaa valmistelua, kulkisimme reiteillä mahdollisimman lähellä...
Lue lisää

Peru 2

Kuva
  Reitti: Huaraz – Yungay – Chacas – Carhuaz - Huaraz  Olin edellisenä iltana saapunut bussilla Huarazin kaupunkiin takanapani rikkouduttua tienpäällä. Sen ansiosta olin saapunut hostelliini kolme tuntia ennen kuin Andien vuoriston kenties kaikkein parhaimmin tuntevat pyöräilijät, legendaariset Harriet ja Neil Pikes lensivät takaisin kotiinsa Englantiin. Kuinka hieno kohtaaminen se olikaan ja heidän ja sekä kahden muun pyöräilijän kanssa juttelimme myöhään iltaan asti. Tästä eteenpäin, Argentiinan asti tulisin usein polkemaan Pikesien kartoittamilla reiteillä, eikä minun tarvitsisi itse viettää tuntikausia internetin sateliittejä tutkien. He, langanlaihat ja sitkeät seikkailijat jos jotkut ovat kovaperseisiä vuoripyöräilijöitä ja ovat tehneet valtavan työn auttaakseen muita pyöräilijöitä löytämään Andien hienoimmat reitit(andesbybike.com). He valitsevat kaikkein hienoimpia ja usein myös haastavimpia reittejä, joilla he uskovat olevan mahdollista pyöräillä. Aina heidän uskomuks...
Lue lisää

Ecuador 2

Kuva
  Reitti: Cuenca-Vilcabamba- Perun raja Edessäni avautui alas kohisevalle joelle laskeutuvat leveät, grafiittimaalausten värittämien seinien reunustamat rappuset. Istuin ylimmällä rapulla ja katsoin alas valojen loisteessa leikkiviin joen kuohuihin. Katuvalojen lämmin keltaisuus loi rauhallisuutta kylmään ja kosteaan iltaan. Ihastelin Cuencan kaupungin kauniin puhdasta, mutta kulman takaa taiteellisen sekasotkuista ilmapiiriä. Mustat vuoret piirtyivät jo lähes yhtä tummaa taivasta vasten. Seurasin tarkkaavaisesti kaikkia portaiden kautta määränpäähänsä matkalla olevia kaupunkilaisia. Jossakin joen toisella puolella, uudessa kaupunginosassa neliöitään tekevässä korttelissa olisi baari, johon vieressäni istunut ruotsalainen Isak olisi halunnut kävellä. Kun hän esitti tarjouksensa siitä, että kävisimme siellä oluella, sanoin, että istutaan tähän portaille hetkeksi katsomaan mitä tapahtuu. Olisin mielelläni yhä vain istunut, ainoastaan katsellut, mutta huomasin ettei parikymppinen ystä...
Lue lisää

Peru 5

Kuva
Reitti: Ayacucho – San Francisco – Quillabamba – Cusco – Quinota – Caylloma – Chivay - Arequipa Ja sitten takaisin tienpäälle. Edellisenä iltana hotellini perhe oli järjestänyt minulle jäähyväisillallisen, johon osallistui noin 20 henkeä. Olin ollut kuin perheen oma poika. Perheen äiti Alicia sanoikin hänellä olevan neljä poikalasta: 6 kuukautinen Antonio, 8-vuotias Leonardo, minä Jukka ja hänen miehensä Carlos. Olin ollut Ayacuchossa jo viisi viikkoa. Aamulla vedin kiinni puolityhjien etulaukkujeni remmit. Hivutin irtolahkeeni ylemmäs. Asetin pyöräilykenkiini pohjalliset. Pistin kengät jalkaani. Levitin iholleni aurinkorasvaa ja pyyhin aurinkolasien linssit. Olin valmis jatkamaan matkaa kun puhelimeni soi. Eräs tyttö kutsui minut hänen syntymäpäiväjuhliinsa myöhemmin illalla. Sanoin hänelle, että olin juuri lähdössä. Kävelin pankkiautomaatille. Olin hyvin levännyt ja tuntui, että minulla olisi tarmoa jatkaa matkaa. Puiston penkillä hetken istuttuani ymmärsin kuitenkin, että kyllä tämä...
Lue lisää

Kirjeitä Etelä-Amerikasta - kuvitus

Kuva
Kirjeitä-Etelä Amerikasta kirja on taiteellinen kuvaus käsittämättömän kauniista polkupyörämatkasta Andien vuoristossa ja Brasilian hiekkarannoilla.  Matkan ensimmäisen vuoden ajan Jukka Salminen etsi Andien kätkettyjä helmiä polkemalla syrjäisiä reittejä jopa yli 5000 metrin korkeudella. Reissumiehen matka kulki huikeissa maisemissa sitkeiden laamojen ja mantereen alkuperäisasukkaiden, vuoriston intiaanien jylhillä sydänmailla. Amazonin altaan laitamilla Jukka polki halki villin huumeiden viljelysalueen ja sai siellä aavikkojen karuuteen kaivattua vaihtelua trooppisen sademetsän lämmöstä ja ympäristön vihreästä eloisuudesta.  Brutaalien vuoriteiden rasituksilta Jukan pelasti lopulta hänen hyvän ystävänsä Tomin saapuminen matkaseuraksi tien päälle. Siitäpä se veijaritarina vasta syntyikin, kun kaverukset päättivät yhdistää pyörällä kulkemiseen heidän yhteisen harrastuksen, valtameren aalloilla surffaamisen. Ystävykset ostivat Brasiliasta surffilaudat ja rakensivat viemäriputki...
Lue lisää

Argentiina

Kuva
Reitti: Salta – Cafayate  -Fiambala - Paso San Fransisco Nämä loput matkatarinat tulevat nyt jälkijättöisesti Naantalista käsin, sillä viimeisinä kuukausina tienpäällä kynästäni oli terä katki. Esteban saapui huoneeseeni sivuluisussa, sukkasillaan kaakeleilla liukastellen. Hän katsoi minua kultakutriensa alta kysyvästi ja pyysi minut mukaan hänen leikkeihinsä. Yhteismajoitushuoneen toisessa päässä buenosaireslaiset pojat nukkuivat vielä, vaikka aurinko vajosi jo kohti iltapäivää. He olivat nauttineet nuoruudestaan taas aamuun asti. Huoneessani oli niin kuuma, että minun oli pidettävä suuria ikkunoita ja ovia auki. Liikenteen melu kantautui sisään. Kakofonisessa ja rähjäisessä hostellissa tytöt olivat aloittaneet päivänsä kovalla musiikin soitolla. Makasin sängyllä ja surffasin siellä täällä netissä. Esteban veti minua pyytävästi kädestä. Vastustin hänen kutsuaan. Sen huomattuani hymyilin ja ymmärsin 5-vuotiaan Estebanin kyllä tietävän minne minun tulee kulkea. Olin muutamaa päivää ...
Lue lisää

Peru 4

Kuva
Reitti: Lima - Carratera Central – Huancaya – Acobambilla – Huancavelica - Ayacucho Uskomatonta, että olin polkenut 2.5 viikkoa syrjäisillä teillä, joilla kulki vain muutama auto päivässä ja joskus liikennettä ei ollut lainkaan ja nyt pyöräni hajosi sellaisessa kohdassa, josta oli vain alamäkeä Limaan. Sain laskettua 70 kilometriä Chosicaan, eli Liman laitamille asti, jossa takanavan vauhtipyörä sanoi sopimuksensa irti lopullisesti ja kammet pyörivät nyt vain tyhjää. Kun taksi 40 kilometrin päähän Liman keskustaan maksoi vain 8 euroa, jatkoin matkaa puheliaan taksikuskin seurassa. Mitä lähemmäksi Tyynenmeren rannikkoa Carlos ajoi, sitä utuisemmaksi taivas muuttui. Kun saavuimme Liman harmaisiin, betonisiin ja tiiviksi halvalla rakennettuihin lähiöihin, oli utu jo niin paksua, että taivas oli väriltään täysin tuota samaa harmautta. Taksikuski kertoi minulle, ettei Limassa näe aurinkoa kuin noin kymmenenä päivänä vuodessa ja tähtiä ja kuuta ei koe koskaan. Kuun ja tähdet peittelee Tyynen...
Lue lisää